Sankaruus kysyy empatiaa ja rohkeutta

25.7.2022 Helsingin Sanomissa oli äänestys Suomen koskettavimmasta elokuvasta 2000 luvulla. Äänestyksen voitti vuonna 2009 valmistunut elokuva Postia pappi Jaakobille.

Muistan itsekin nähneeni tuon elokuvan ja pidin siitä kovasti. Minua elokuvassa viehätti sen rauhallinen eteneminen, vähäeleisyys ja tunnelma.

Monien yllätykseksi elokuvan käsikirjoitus oli Turun ammattikorkeakoulun elokuvalinjalta 2007 valmistuneen Jaana Makkosen opinnäytetyö. Hän on työskennellyt nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana sekä lastenkodissa. Lastenkodista hän kertoo, että "siellä opin, että ihminen ei elä vain itseään varten, ja mitä lojaalisuus ja sankaruus ovat." (HS, 25.7.2022)

Jäin miettimään Makkosen sanoja, ja ajattelen niihin kiteytyvän jotain arvokasta ja hyvinvoinnin kannalta keskeistä. Tärkeää on löytää omien halujen ja tarpeiden tasapaino omassa elämässä suhteessa toisiin. Emme ole saaria, eikä meidän tarvitse yrittää olla sellaisia. Tietynlainen hyväntahtoisuus toisiamme kohtaan on elämää ylläpitävä voima.

Puhutaan, että nykyään empatian kokeminen on hukassa. Itse näkisin, että empatian arvo on kohdannut inflaation. Empatiakykyä ei aina arvosteta, sen arvoa vähätellään ja sitä pidetään lapsellisena ja naiivina. Empatian osoittaminen kysyy myös rohkeutta, koska sitä osoittaessaan saattaa altistaa itsensä naurunalaiseksi. Uskon, että pohjimmiltaan ihmiset ovat empaattisia, ehkä jopa enemmän kuin uskommekaan ja ulospäin yhteiskunnassa näyttäytyy. Uskon, että empatiaa ei aina vain uskalleta tai rohjeta näyttää eikä toimia sen ohjaamina. Jos me uskaltaisimme olla rohkeampia, myös kiusaamista olisi varmasti vähemmän. Uskallammeko olla rohkeita ja sankareita?

Nyt koulujen alettua tarvitsemme taas rohkeutta. Tarvitsemme rohkeutta puuttua tilanteisiin, jos arvelemme että jotakin lasta tai nuorta tavalla tai toisella kiusataan tai mollataan. Kuka tahansa voi kohdata näitä tilanteita ympäristössään. Jos itse arvioi jonkin tilanteen näyttävän siltä, että nyt ei ole välttämättä kaikki ihan ok, voi kysyä nuorilta, mikä on homman nimi tai mitä täällä tapahtuu. Voi todeta nuorille, että itselle tilanne näyttäytyi siltä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Se, että puuttuu tilanteeseen, on merkki nuorille, että tilanne on noteerattu.

Aikuisen puuttuminen epäilyttävään tilanteeseen on aina hyvä signaali lapsille ja nuorille. Se estää muodostamasta heille kuvaa ympäristöstä sellaisena, jossa "saa rauhassa kiusata" kun muut eivät välitä tai kehtaa puuttua siihen. Puuttuminen on aina merkki välittämisestä ja luo turvallisuuden tunnetta. Olkaamme siis rohkeita ja arjen sankareita, tässäkin asiassa.