Vanhempi, pelkäätkö että menetät yhteyden nuoreesi?

Nuoruus on ihanaa aikaa. Tai näin ainakin me vanhemmat usein ajattelemme ja muistelemme omaa nuoruuttamme. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin muuttuvat myös nuorten ja vanhempien haasteet. Ristiriidat ja konfliktit ovat aina kuuluneet lasten ja vanhempien väliseen suhteeseen, ja tulevat aina kuulumaan. 

On tarkoituksenmukaista, että lapset irtaantuvat vanhemmistaan tietyssä iässä, ja vanhemmilla on myös kasvun paikka päästää irti lapsistaan. Irti päästäminen ei tarkoita kuitenkaan välinpitämättömyyttä.

Me ihmiset olemme laumaeläimiä, ja tarvitsemme toinen toisiamme. Tarve olla hyväksytty ja kuulua joukkoon ovat meidän kaikkien perustarpeita. Eloonjäämisemme on aina riippunut toisista, tukijoukoista. Nuoret tarvitsevat välittämistä, tukea ja kuulijaa. Myös vanhemmat saattavat kokea pettymyksen tunteita, jos nuoret eivät halua kuulla heidän mielipiteitään ja neuvojaan. Tilanteet saattavat aiheuttaa turhautumista molemmin puolin. Loukkaannutaan puolin ja toisin. On ymmärretty väärin, on tulkittu, on tuomittu ja petytty.

Ratkaisukeskeinen sovittelun ja lyhytterapian avulla onnistutaan oikaisemaan väärinkäsityksiä ja osapuolet pystyvät selvittämään omia tarkoitusperiään ulkopuolisen sovittelijaterapeutin avulla. Osapuolet, vanhemmat ja nuoret, oppivat toisistaan enemmän ja lisääntyneen ymmärryksen avulla löytävät hyväntahtoisuuden toisistaan.

Tapaamiset ovat oppimis- ja kasvutarinoita, jossa tapaamiset ja saadut työkalut antavat uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen uusien haasteiden edessä. Koska haasteita elämä yleensä järjestää, siitä voimme olla varmoja, ja niihin on hyvä olla varautunut jatkossakin.